Pottakylän lapset
Arktinen BanaaniTämän päivän lasten satumaailmat löytyvät internetistä, ja älypuhelimia naksutellaan jo päiväkoti-iässä.
Manninen P.A. – Ijäs Aura
Sarjakuva pystyy viihdyttämään sekä lapsi- että aikuislukijaa, sen sanoma vain avautuu lukijan ikä- ja kokemuspohjan perusteella eri tavoin. Pottakylän lapset viittaa nimensä puolesta Astrid Lindgrenin Melukylän lapsiin, mutta on sisällöltään päivitetty versio perinteisistä lasten tarinoista nykypäivään. Se on uusi mutaatio suomalaisen huumorin evoluutiossa.
Pottakylän lapsissa huumori on tummasävyistä, perustuen arkisiin tilanteisiin fantasialla väritettynä. Lasten suusta kuullaan kaunistelematon totuus, kun piltit nakkelevat vanhemmilleen takaisin näiden lausumia latteuksia ja tulkitsevat muutenkin aikuisten maailmaa oman perspektiivinsä kautta.
Pikkuvanhoja lapsihahmoja on nähty sarjakuvissa paljon, mutta Pottakylän lapsien radikaalit tenavat ovat toista maata. Hirviöt eivät heitä pelota, naurun aihetta löytyy ikävämmistäkin asioista. Lapsien ja lastenmielisten ikuisesti suosimaa pissa- ja kakkahuumoria unohtamatta.
Pottakylän lapset -sarja pyrkii jäsentämään vallitsevaa kulttuurikaaosta, jossa todellisuus ja kuvitelmat ovat sekoittuneet keskenään pysyvästi, eikä mikään ole niin epätotta kuin tosi-tv. Sarjan kerrontakeinot on lainattu ikivanhoista sarjakuvista ja esimoderneista pala-animaatioista. 48 s.
